torstai 30. syyskuuta 2010

Elegantine has left the gallialaiskylä

Terveiset kaikille syksyisestä Turusta!
Lounatkarin Elegantine eli Hilma saapui eilen Turkuun henkilökuntansa palveltavaksi.
Hilman "palvelusväen" esittely:
Perheeseemme kuuluvat minun lisäkseni puolisoni Makke, jälkikasvuni Jerry (19v.) ja Jemina (16v.). Perheessämme on ollut aikaisemmin yksi bordeauxindoggi, joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan aivan liian nuorena noin puolitoista vuotta sitten.
Reilu vuosi takaperin "pikkulinnut" kertoivat Riikan suunnittelemasta pentueesta, joka herätti kiinnostukseni. Otin yhteyttä Riikkaan ja anoin perheellemme mahdollisuutta toimia palvelusväkenä yhdelle pienelle ranskalaiselle aristokraatille. Odotusaika tuntui välillä jo loputtomalta. On kuitenkin ollut todella mielenkiintoista ja jännittävää seurata täältä sivusta, kuinka asiat ovat edenneet. Ensimmäistä kertaa kävin pentuja katsomassa niiden täytettyä kolme ja puoli viikkoa. Pääsin myös Santran luokse muutamaksi päiväksi pentuja hoitamaan niiden ollessa reilun viiden viikon ikäisiä. Nämä päivät olivat kyllä aivan ihania ja ihastuin koko gallialais-porukkaan täysillä. Sen jälkeen en sitten olisi millään malttanut enää pysyä pois sieltä ja niinpä tuli ajeltua muutamaan kertaan tuota Turku-Helsinki väliä. Jo alkuvuodesta suunniteltu lomamatka lisäsi odotusaikaa vielä yhdellä viikolla ja nyt meillä sitten vihdoin  on tämä oma pieni hurmaava neitonen täällä kotona.
Eilinen päivä ja ensimmäinen yö uudessa kodissa on mennyt oikein mukavasti. Hieman Hilma oli eilen levottoman oloinen välillä illan mittaan, mutta sehän kuulunee asiaan. Osaan uusista perheenjäsenistään hän tutustui eilen ensimmäistä kertaa. Neiti sulatti tietenkin kaikkien sydämet heti ensi katseellaan. Yön tyttö nukkui oikein hyvin ja olisi varmaan nukkunut aamulla pidempäänkin, jollen itse olisi joutunut nousemaan ylös flunssani takia.
Tässä pikaiset kuulumiset Hilman ensimmäiseltä vuorokaudelta! Enempää en nyt ehdi kirjoittamaan, kun henkilökunnan velvollisuudet kutsuvat.Kuvia tulee myöhemmin.
Vielä kerran kiitokset Riikalle tästä ihanasta ja iloisesta tytöstä!
Ja vielä kerran kiitokset Santralle Hilman puolesta kaikesta siitä huolenpidosta, hellyydestä ja hoivasta, mistä nämä lapsukaiset ovat luonasi saaneet nauttia!

Hyvää syksyn jatkoa kaikille Hilman sisaruksille perheineen! Kirjoitelkaahan kuulumisianne!

Terkuin
Jondy ( Hilman pääkokki)

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Trubaturix"Rudi"

No piti kirjoittaa jo aikasemmin, mutta joenki vaan ei oo ehtinyt.Rudi kotiutui La ,ja tuntui että ei ikävöinnut ollenkaan:) Nukku kun tukki yönsä,ja sitä samaa rataa on jatkanut ,kaksi ensinmäistä yötä heräsi kuudelta syömään ,nyt melkein toistapäin .Elikä käyn laittaa ruan hän syö ja menee takaisin nukkumaan ja herää 10 :))) sopii meille :)))Rudi on reipas,kova puhumaan ei kumminkaan hauku ,ja koko perheen lemppari ,aivan mahtava koira.Muistuttaa hyvin paljon edesmennyttä koiraamme :))Nyt jo seuraa mukana ja kun lähdemme tallille Ohkolaan hän haluaa autoon myös mukaan ,on tutustunut myös hevosiin kylläkin sylistä käsin.Paperille sekä ulos tekee tarpeitaan,kaksi päivää söi heikommin ja halusi että siinä vieressä on joku .Kova touhottaa ja leikkimään , utelias ja todella reipas ja tykkää katsella TV :)) .Elikä hyvin lähtenyt käyntiin ,vaikkakin edellisestä pennusta oli jo reilu seitsemän vuotta,oli ihan päässy unohtuu miltä tuntuu :))))Terkkuja kaikille !!!
Mummin "mussukat" (tyttäreni Milla ,Waltteri sekä Rudi) )

KALABALIX

Moi kaikille!
Meillä mennyt pikkumiehen kanssa mukavasti. Nyt jo syödäänkin hyvällä ruokahalulla ja ollaan sellanen äitin mussukka että! :) Yöllä meillä ei heräillä vaan porskutetaan sinne aamu viiteen kuuteen, jolloin on karmea pissahätä ja nälkä. Sitten onkin hyvä taas jatkaa aamu-unia pari tuntia kun on masu täynnä.
Mutta siis, minä olen Sanna ja asun mieheni Jarin ja kahden pojan sekä kahden marsun ja nyt siis tämän uuden kaverin, jonka nimestä käydään vielä taistoa :) kanssa Nurmijärvellä.
Riikalle ja Santralle vielä kiitokset ihanasta pennusta!

T: Sanna

Lounatkarin Mimosa "Elsa"

Heissan kaikille!
Elsan uusi elämä syntymäkodin ulkopuolella on alkanut mukavasti. Ensimmäisenä iltana uusi "isosisko" pelotti, ihan niin kovasti jopa, että huutaen piti juosta karkuun, mutta onneksi vain vähän aikaa. Ruoka ja viilit on maistuneet alusta alkaen todella hyvin. Ensimmäisenä yönä hieman ikävöi.
Nyttemmin kun on kunnolla asetuttu taloksi, on alkanut kimakka haukku kuulua silloin tällöin - sängyn alta! Sieltä Elsa komentaa Emmaa todella ärhäkästi, mutta kun sängyn tuoma turva puuttuu, on Elsan mielestä selvästi turvallisempaa olla hiljaa ja nätisti.
Emma rakastaa selvästi Elsaa, mutta toistaiseksi on pakko valvoa herkeämättä, sillä Emma tuppaa olemaan leikeissään liian raju. Pari kertaa on Elsa pyörähtänyt selän kautta ympäri kun isompi riekkuu ympärillä ja yli. Emma on myös kova käyttämään tassujaan (kenties osa geeneistä kissan??) ja haluaisi pyöritellä Elsaa kuin jalkapalloa. Tällaisista syistä meillä vahditaan kuin haukka, lähes jokaista askelta.
Pisut ja kakit Elsalta onnistuu suurimmaksi osaksi jo pihalle, muutamaa vahinkoa lukuunottamatta, jotka nyt toki on sallittuja vielä piiiiitkän aikaa.
Toivottavasti teillä kaikilla muillakin on lähtenyt Elsan sisarusten kanssa mukavasti alkuun.
Nyt yritän liittää tähän teille vielä parit kuvat... toivottavasti onnistun! Ja lisää tulee myöhemmin.
Ainiin, pitänee varmaan vähän kertoilla meistäkin... Meidän perhe koostuu meistä kahdesta aikuisesta, Kirsi ja Henri sekä 4 lapsesta ja Emma borkusta 2,5v ja tietty nyt myös ihanan suloisesta Elsasta.
Mukavaa syksyä ja miellyttäviä hetkiä uuden perheenjäsenenne kanssa toivotellen Kirsi

Ps. toiseksi alimmassa kuvassa lähtötilanne. N..Y..T..nyt!  Ja alimmassa kuvassa, kertoo nopeussuhteesta eli kuinka paljon on vielä Elsa Emmaa hitaampi vaikka vetää pupuloikkaa täysillä perässä, ei oo kauaa näin...

tiistai 21. syyskuuta 2010

Hiiri talossa

Moi,
viime yö meni melko levottomaksi, kun Nyrkki toi jo nukkuvalle pikkuväelle elävän hiiren. Pikkuväki ei hämmästyksestään ehtinyt hiiren kimpuun, Lyyti kyllä. Mutta Lyyti, vaikka luuleekin niin, ei ole kissa ja hiiri pakeni keittiön kaapistojen sokkeleihin. Pääsin kolmen kaapin sokkeleihin, mutta viimeinen kaappi tulisi purkaa päästäkseen alustaan käsiksi ja sinne se hiiri tietty meni. Nyt sitten odottelen hiirtä esille mistä lieneekin, elävänä tai kuolleena.

-Santra ja Jäljelle Jääneet-

Terveiset syntymäkodista

Hei kaikille!

Meillä on meno rauhoittunut hiukan, tosin Lyyti on ruvennut käyttäytymään pentujen tavoin, puremaan käsiä ja jalkoja sekä repimään vaatteita.
Lyyti suhtautui pentujen lähtöön rauhallisesti ja on silminnähden rentoutunut, kun sen on nyt mahdollista hallita jäljelle jääneitä neljää pentua (Sikke, Hilma, Pena ja Lalli). Pentuja leikitetään hepuloimalla pihalla tai sisätiloissa.

Lalli jäi kaipaamaan Unskia, jota se seurasi koko ajan. Nyt Lalli on seurannut Penaa paremman puutteessa. Pentujen lauma on järjestäytynyt uudelleen Sikken ollessa nyt ensimmäinen ja saadessaan Lyytin kovatkin komennukset. Hilma ja Pena ottivat paikastaan yhteen niin että Lyyti kävi niille murahtamassa ja Pena vei Hilman paikan, mutta Hilman mielestä asia ei ole vielä loppuun käsitelty ja oma Lallini on mitä tyytyväisin omaan paikkaansa (viimeisenä) sulkiessaan tytöt kokonaan ulos, ei suostu naisvaltaan. Lallille sinänsä ikävä homma, kun perheessämme ei ole kuin yksi uros sen lisäksi, kissamme Nyrkki. Nyrkki on kovasti kiinnostunut pennuista ja leikkii niiden kanssa päivittäin. Pennut kohtelevat Nyrkkiä pehmeämmin kuin toisiaan. Nyrkki myös yrittää nukkua pentujen kanssa eteisessä.

Pentuhuone on purettu ja haltiansa Innan käytössä. Lattioita ei enää tarvitse päällystää papereilla, vain pariin paikkaan on paperit laitettu. Vielä viikko ja tytöt lähtevät koteihinsa, ja täällä päästään normaaliin rutiinin kiinni.

Gallialais-projekti on ollut todella upea kokemus, mutta kerta elämässä riittää :)

Terveiset kaikille
Santra

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Caravellix

Heippa! Caravellix eli Keijo muutti meidän luokse Ulvilaan (Porin viereen). Meidän perheeseen kuuluu Taija, Mikko, lapset: Jasper (8v) ja Erika (6v) sekä mummelit: kultainen noutaja Sani (vajaa 13v) sekä rottweiler Eevi (11,5 v) ja nyt tietysti KEIJO.

Automatka sujui hyvin kotiin ja Keijo otettiin vastaan kivasti. Keijo ei oikein ekoina päivinä suostunut syömään, mutta nyt ruoka maistuu :) Keijo on rohkeasti tutustunut mummeli-koiriin, vaikka ne eivät Keijosta juurikaan välitä. Kotia ja pihaa tutkitaan innokkaasti ja leikittäjiä löytyy. Joka huone on pissattu ja tänään pyysi ulos kakalle! Me otetaan rauhallisesti ja tutustutaan rauhassa toisiimme. Naapuri talossa asuu cockerspanieli, josta Keijo saa varmasti leikkikaverin.

Terkkuja sisaruksille ja tietysti Lyytille! :)

Taija




Omiin koteihin

Tervehdys kaikille, viikonlopun aikana kävi aikamoinen vipinä kun suurin osa Gallialaisista lähti uusiin koteihinsa Elsa (Mimosa) lähti Kirsin matkaan Karkkilaan perjantaina. Lauantain lähtijöistä ensimmäinen oli  Rudi (Trubadurix) joka jäi Helsinkiin Arin, Heidin ja Netan luokse, Paavo (Asterix) matkasi kauimmaksi, pääsi lapinpojaksi Rovaniemelle Hannun ja Hennan hoiviin, Keijo (Caravellix) lähti kohti länsirannikkoa Ulvilaan Taijan ja Mikon mukana, Sanna otti mukaansa pikku miehen (Kalabalix) Nurmijärvelle ja Enna & Noora haki Unskin (Akvavitix) Kellokoskelle. Santralle jäi vielä Hilma (Elegantine), joka lähtee Jondyn mukaan Turkuun reilun viikon kuluttua, Sikke (Smirgeline) kotiutuu myöskin meille Seinäjoelle samoihin aikoihin, Lalli (Aladobix) jääkin Santran iloksi ja Pena (Poppix) on vielä vailla omaa kotia.
Blogiin odottelen innokkaasti kuvia ja viestejä, että kaikki voivat seurailla sisarustensa elämän menoa.  Blogin käyttötukea voipi kysellä Ennalta enna.koskelainen@elisanet.fi

AKVAVITIX ESITTÄYTYY

Eli tutummin Unski. Unski asustelee Kellokoskella karvaisina kavereinaan bordeauxindogit Obelix ja Irma, sekä tietysti ihmislauman jäsenet Noora, Make ja Enna. Eka ilta meni hienosti isoja ei pelätty yhtään, leikittiin, syötiin ja tutkittiin taloa. Obelixista tulikin Unskin idoli. Obelixia seurataan ja otetaan mallia, mitä tehdään. Obelix nukkui sohvassa ja Unski tyytyväisenä Obelixin alapuolella sohvan edessä. Irman taas hoivaa ja haastaa leikkimään kakara kun on vielä itsekin. Mahtava uusi perheenjäsen ja sopii luonteensa puolesta täydellisesti laumaan. Omat kotisivut löytyy osoitteesta www.charmantmentals.suntuubi.com ja siellä onkin linkki meidän omaan blogiin, johon päivitetään aika ajoin kuulumisia. Kuvagalleria missä on kuvia myös jokaisesta gallialaisesta www.charmantmentals.galleria.fi. Innolla odotamme muiden kuulumisia, kuvia ja tietysti myös näkisimme usein:)  Hyvää syskyn alkua kaikille! 

Mä eli Unski         
 
Isoveli Obelix sisko Irma ja Unski

Unski ja Obelix


Unski ja Irma

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tarinaa kätilön silmin

Sain suuren kunnian päästä Lounatkarin pentueen synnytykseen mukaan. Minä ja puolisoni Make olimme sopineet Riikan ja Santran kanssa, että avustaisimme Lyytin synnytyksessä. Itse olin lomalla, joten ajankohta sopi loistavasti. Make oli juuri aloittanut uuden työn joten vapaiden pyytäminen ei käynyt kysymykseenkään.

Viikonloppu odoteltiin ja soiteltiin langat kuumana kuinka Lyyti  voi ja joko ajankohta lähenee. Pennuilla ei ollut mikään kiire syntyä. Koska Lyytillä oli todella iso kohtu ajatteli lääkärit ettei kohtu pysty enää supistelemaan ja keisarileikkaus olisi tarpeen. Maanantai-aamuna lähdin kuitenkin katsomaan paikan päälle Lyytin vointia. Lyyti oli rauhallinen eikä minun silmin katsottuna synnytys ollut vielä käynnistynyt. Mittasimme Santran kanssa lämmön ja kuinka ollakkaan se oli laskenut eli 12-24h niin synnytys alkaisi.

Illalla menin lepäilemään pentuhuoneeseen Lyytin kanssa. Ja kello 23.00 Lyyti tuli minua herättämään ja nuolemaan. Synnytys alkoi. Lyyti oli hieman rauhaton ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset vedet tuli ulos. Pikapuhelu Makelle, että voisi saapua paikalle. Koska molemmat minä ja Santra ja myöskin Lyyti oltiin tilanteessa ensikertaa luotimme vain omaan tilannetajuun ja opaskirjoihin. Kun vesien tulemisesta oli kulunut puoli tuntia ihmettelimme miksei supituksia ole eikä näy. Soitimme eläinlääkärille, joka käski lähteä asemalle. Viikin eläinsairaalaan matkaa oli 10min ja Santra kuskina ja minä Lyytin kanssa takana ajoimme pikavauhtia eläinlääkäriin. Perille päästyämme tilanne näytti toivottomalta, koko odotusaula täynnä porukkaa ja päivystyksessä ruuhkaa:( Olin juuri kertonut Lyytin tilanteen ja Santra rupesi kirjaamaan meitä sisään kun Lyyti pelasti tilanteen:) Selkeät supistukset alkoivat ja juoksin Lyytin kanssa autoon ja kolmen työnnön jälkeen Akvavitix syntyi. Nokka kohti kotia ja odottelemaan muita pentuja.

Jälkikäteen on aina hyvä olla viisas: olisi pitänyt lähetä Lyytin kanssa kävelylle, jotta supistelut voimistuisi eikä automatkaa olisi tarvittu. Mutta mehän tehdään niinkuin eläinlääkärit sanovat.  Kotiin takaisin päästyämme alkoi jo seuraava pentu syntyä ja Kalabalix löysi tiensä suureen maailmaan. Tässä vaiheessa kerkesi Makekin paikalle avustamaan. Pennut syntyivät nopealla tahdilla ja lisäkädet eivät todellakaan olleet pahitteeksi. Makella myöskin oli jo kokemusta yhdestä synnytyksestä, joten rauhalliset otteet ja rauhoittava vaikutus oli tarpeen.

Pennut olivat virkeitä syntyessään ja synnytys sujui muutenkin hyvin. Lyyti oli hyvässä lihaskunnossa, joten ponnistukset olivat hyviä ja pennut syntyvät kuin plussapallot konsanaan.
Muistikuvat pentujen syntymästä: kellonajasta, pentujen koosta ja jne. ei ole enää takaraivossa, mutta Santralla on kaikki onneksi paperilla. Makekin joutui jossain välissä lähtemään aamuvuoroon töihin.

10 pentua oli syntynyt ja kaikki oli rauhallista. Lyyti oli käynyt jo välillä tarpeillaan, laatikko ja kaikki paikat oli saatu siivottua ja pennut imivät innoissaan. Sanrta nukahti pentuhuoneen lattialle ja itseänkin väsytti taisin torkahtaa pentulaatikkoon  istuviltani. Koska kaikki oli rauhallista ja pennuilla ja Lyytillä kaikki hyvin lähdin kotiin siistitymään ja nukkumaan hieman ennen puoltapäivää.

Iltapäivällä yhden aikaan Makelle tuli viesti, että hra nro:11 on syntynyt. Myöhemmin illalla lähdimme ajelemaan takaisin Lyytin ja Santran luo, kun Santra soitti että vielä yksi pentu tekee tuloaan. Valitettavasti tämä pentu syntyi kuolleena:(

Synnytys oli uusi upea kokemus. On hienoa päästä seuraamaan pentujen kehitystä syntymästä asti:)

Enna ja Make