sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hilpuri, Hilmuska, Hilpertti...

Vähän Hilman kuulumisia:
Niinkuin sanotaan, niin rakkaalla lapsella on monta nimeä. Hilman nimi on jo taipunut vaikka minkälaisiin muotoihin. Tyttö on voinut oikein hyvin, syö kohtalaisesti, nukkuu tarpeeksi ja leikkii iloisesti ja innokkaasti. Pieniä edistyksen merkkejä on ollut nähtävissä tapakasvatuksessakin.
Tyttö tuntuu varsin sosiaaliselta tapaukselta mitä tulee sekä ihmisiin että muihin koiriin. Jotkut isommat koirat tuntuvat hieman pelottavan ensi alkuun. Uusia kavereita Hilma on saanut paljon.

Hilma ja vehnäterrieri tyttö Senni


Herraseuraa Hilma sai kleinspitz nuorukaisesta Vertti nimeltään.


Bella taasen on vajaan vuoden vanha borderterrieri, joka juoksuttaa Hilmaa kahtasataa ja miljoonaa.


 Sitten Hilma löysi meiltä kotoa, "iso-veljen" huoneesta, tällaisen "mäyräkoira-kaverin".


Eilinen päivä oli Hilmalle oikea onnen-päivä. Puolenpäivän maissa saimme vieraaksemme Santran, Innan ja Rebekan ja heidän mukanaan jes,jes, Lyytin ja Lallin. Tässä muutama kuva vielä äidin ja lapsosten puuhailuista eiliseltä.


Äippä valppaana


Äippä näyttää Hilmalle mallia kotioloihin...


ja  vielä hiukan leikkimistä.



Terveiset kaikille ja rapsutuksia koiruleille!

-Jondy-

PS. Tässä kohtaa on vielä paikallaan muistuttaa että tällaisenkin pienen, suloisen bordeaux-lapsen

sisältä saattaa löytyä tällainen "pirun-poikanen" ;)


tiistai 26. lokakuuta 2010

Unski päivittää tapahtumia

Onkin aikaa, kun ollaan keretty käydä päivittämässä blogia.
Ensilumi kerkesi jo satamaan ja sulamaan, hetken ehdittiin siitä nauttia.
Unski on kerennyt tehdä ja touhuta kaikenlaista. Ollaan käyty pentuleikkikoulussa ja samalla Lallikin kävi täälläpäin. Unskin uusin tuttavuus on naapurin kiinanpalatsikoira Otto.
Obelix on edennyt koulutuksessaan siihen vaiheeseen, että Unskin kanssa voi jo vähän leikkiäkin.

Lumikuvia

 Irman kanssa ilottelua

Lalli, Unski ja iso keppi

Pentuleikkikoulussa



Obelix kouluttaa ja Unski leikkii


Kuulemisiin:)


lauantai 16. lokakuuta 2010

Isoäitiä moikkaamassa

Sikke täysillä mukana leikeissä
Sikke ihmettee isoäitinsä komentelua

Lauantaina lähdimme Siken ja Paulin kanssa Vaasaan, moikkaamaan isoäiti Metteä ja "pikkuserkku" Marttaa. Mette ottikin vauvat hyvin vastaan. Tosin hiukan joutui kouluttamaan Sikkeä, Siken mielestä kun ei tarvinnut uskoa mitään vaan voi tehdä mitä huvittaa. Martta oli hiukan ihmeissään, että mitä nää pienet nyt mahtavat olla ja miten niiden kanssa muka voi leikkiä ?

Poppixista tuli Pauli

Poppix sai kutsumanimen Pauli

tiistai 12. lokakuuta 2010

Riikka esittelee myös itsensä


Perheeseen kuuluu avomieheni Timo ja asumme tosiaan Etelä-Pohjanmaalla, tarkemmin sanottuna Seinäjoella. Toivon, että kurvaatte meillekin päin mikäli kuljette ohitse tai ihan varta vasten, jos lähdette tännepäin ajelemaan.  Kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita ! Koirahistoriani alkoi vuonna 1995, kun bullmastiffi Emmi tassutteli elämäämme ja ei mennyt kuin puoli vuotta, niin ensimmäinen borkku, Aino, valloitti talon ja sydämen. Pidin kovasti myös bullmastiffista rotuna mutta borkkuun rakastuin. Vuonna 1998 aloin etsiskelemään toista borkkua ja kahden vuoden etsinnän jälkeen saapui Sylvi Belgiasta. Ja voin vain sanoa, että jos borkku olikin jo vienyt sydämeni, niin Sylvi teki sen lopullisesti. Sen kanssa koin kaiken, sekä suuret ilot että myös surut ja Sylvistä alkoi myöskin rakkaus mustamaskisiin. Sylvi ei ikävä kyllä kaikesta kauneudestaan huolimatta ollut jalostuskoira. Vuonna 2000 tapasin Milanon maailmanvoittajanäyttelyssä Justynan, Alwarin eli gallialaisten isoisän kasvattajan. Tutustuin tuolloin Alwarin emään, johon myös ihastuin ja tästä alkoi yhteydenpito Alwarin kasvattajan kanssa. Jälleen kahden vuoden odotuksen jälkeen saimme hakea Alwarin Puolasta kotiin. Näin meillä asusteli 4 koiraa.  Anne ja Mika olivat jo monasti vierailleet meillä ja kun vuonna 2003 syntyi sitten Mette, niin se asettuikin asumaan heidän ilokseen. Vuonna 2005 Ranskan erikoisnäyttelyssä, pentuluokassa, tapasin ensimmäisen kerran Arsenen, jota tutkiskelin mielenkiinnolla ja siitä alkoi kyseisen uroksen seuraaminen, josko siinä olisi mahdollisuus jalostusta ajatellen.  Vuonna 2006 eli 10 vuotta ensimmäisen borkun tulemisen jälkeen syntyi ensimmäinen pentueeni. Astutus oli tuolloin kaksoisastutus eli 2 eri urosta. Pakkasena Australiasta tuotu Obie ja tuoreena Alwari. Ja kuten tiedämme, kaikki 4 (1 narttu ja 3 urosta) olivat loppujen lopuksi Alwarin jälkeläisiä. Tarkoitus oli pitää tuolloin ainokainen narttu, Lyyti itsellä, mutta en voinut sitä Santralle tehdä, koska hän oli odottanut pentua jo 2 vuoden ajan eli teimme siis sopimuksen jalostuksesta mikäli kaikki Lyytillä on ok. Vuodet vierivät, seurasin Arsenen kehitystä ja näimme joka vuosi Ranskassa.  2008 kävimme Arsenen kotona, katsomassa miten kotioloissa menee ja tutkimassa lonkkakuvia. Samalla vierailulla näin myös Arsenen isän. Tuolloin kysyin mahdollisuutta käyttää Arsenea jalostukseen mikäli Lyytiä yleensä voidaan käyttää. Katselin myös monia muitakin vaihtoehto uroksia, mutta aina palasin Arseneen enkä osannut kuvitella Lyytiä kenenkään toisen uroksen kumppaniksi. Kun kaikki sitten varmistui, Lyytin kuvaustulokset, terveys, luonne ja ulkonäkö sopivat jalostuskoiralle, alkoi kaiken suunnittelu. Santran kanssa sovimme keväästä 2010 ja odottelimme juoksua. Kun juoksu alkoi, kerroin välittömästi tilanteesta Ranskaan ja Lyyti meni viikon jälkeen, maanantaina, progeen ja yllärinä vastaus, proge on jo 9,5 eli kiireesti on saatava Arsenen siemenet Suomeen. Tietenkin Ranskassa oli kansallinen pyhäpäivä maanantaina, joten kaikki tapahtui vasta tiistaina ja keskiviikkona lopuksi DHL toimitti siemenpaketin Santran käteen. Ajoimme molemmat Tampereelle ja siellä eläinlääkäri Palolahti teki siemennyksen ja toivoimme parasta. No, lopputuloksen tiedättekin ja se oli todella yllättävä, näin suuri pentue siemennyksellä :) 
Nythän meillä ei asu muita koiria kuin Sikke ja Poppix. Alwari isoisän jouduimme yllättäen lopettamaan viime kesäkuussa, vähän yli 8 vuotiaana. Syksyllä 2009 jouduimme luopumaan Sylvistä, Sylvi on gallialaisten isoisotäti.
Kotisivuilta löytyvät yhteisomistuskoirat eli Emma asustaa Elsan seurana Kirsillä. Irma on Obelixin ja Unskin kaverina Ennalla ja Makella. Ja Martta tosiaankin Meten kanssa Annella ja Mikalla.

Tässäpä tarinaa, riikka

Syystervehdys kaikille


Tuntuu, että aika kuluu niin sukkelaan ettei ehdi mitään ja työ haittaa niin kovin harrastuksia. Mutta viimeisimmät uutiset täältä Pohjanmaalta eli Poppix tosiaan muutti viikko sitten meille Siken kaveriksi. Sikke on nauttinut kun sai kaverin kenen kanssa painia. Ohessa muutama otos viime viikonlopulta.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Syksyisiä terveisiä kaikille!

Kuten jo Santra kertoikin käytiin Unskin ja Lallin kanssa pentuleikkikoulussa Mäntsälässä (Harmi ettei tullut sieltä kuvia)
Unski leikki mielellään toisten pentujen kanssa ja kotiin päästyään nukkui seuraavat kaksi tuntia todella sikeästi.
Ensi lauantaina otetaan uusiksi ja jatkossakin ajateltiin käydä tutustumassa erirotuisiin ja näköisiin pentuihin leikin merkeissä. Make on jo aloitellut Unskin kanssa tottelevaisuuden alkeita, tässä muutama kuva metsäreissulta ja seuraamisen alkeista.




Tässä vielä koko lauma nukkumassa
Ja leikitään Irman kanssa


Ja lopuksi vielä kuva järjetyksenvalvoja omalla paikallaan
 Terveisiä kaikille ja laittakaahan kuulumisia ja kuvia:))
-Unski ja kotiväki-

Keijo (Caravellix)

Heippa kaikille!

Terveisiä Ulvilasta :) Keijolle kuuluu hyvää. Syö, nukkuu, leikkii, tutkii pihaa ja opettelee sisäsiistiksi (lapsien huoneet, kun eivät ole meidän mielestä hyviä wc-paikkoja, kuten Keijosta). Keijo viihtyy ulkona niin hyvin, ettei tulisi millään sisälle. Naapurin pihat on paljon kiinnostavampia, kuin oma. Keijo oli tutustumassa naapurin asuntoonkin, kun olivat jättäneet oven auki. Keijo rakastaa ihmisiä ja on niin kivaa kun joku tulee käymään ja ulkona pitää kaikki naapurit tervehtiä ja naapurit on kyllä ihastuneita kaikki Keijoon. Hän on siis hurmannut kaikki.

Voisko joku teistä borkku omistajista antaa puh numeroa, niin voisin soitella kuulumisia ja kysellä rodusta ja kokemuksista, meillä kun on Keijo ensimmäinen borkku. S-postiin vois laittaa numeroa: sanieevi@luukku.com Kiitos etukäteen! :)

Alla kuvia Keijosta, Eevistä, Erikasta ja Sanista.




 -Taija-

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Mette-Mumma

Tässä esittäytyy Gallialaisten isoäiti, Mette perheineen. Mette tuli meille alkuvuodesta 2004. Riikka sen ihanan palleron haki Belgiasta ja teimme sijoitussopimuksen. Mette on kokenut vaikka ja mitä, rakentamisen ja 2 ihmislapsen tulon perheeseen. Tuolloin meillä oli vielä Maisa-Bullmastiffi, joka lähti luotamme 4 päivää Martan saapumisen jälkeen. Nyt perheeseemme siis kuuluu minä, Anne 30-v, Mika 33-v, Jenna 3-v, Juuso 1-v sekä Borkut Mette joulukuussa 7-v ja Martta 1-v. Martta lenteli vuosi sitten suoraan Australiasta ja siitäkin pidämme huolta kera Riikan. Asumme Vaasassa, Sundomin kylässä.

Tässä Mette, Martta ja Jenna uintireissulta tulossa

MISTÄ METTE TYKKÄÄ:
Uimisesta

 Jalkapallon pelaamisesta sekä keppien heittelystä
 Lumesta
        Saunasta!!! (on opettanut pienempääkin talon tavoille)
   Teräsmuori rakastaa edelleen leikkimistä
On mahtavaa kuulla ja nähdä lapsenlapsien elämästä näin blogin kautta! Toivottavasti nähdään näyttelyissä!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Lallin perhe esittäytyy

Hei,
vaikka kaikki olettekin käyneet meillä, en ole vielä esitellyt muuta perhettämme "uusille" ihmisille. Lounatkarin Aladobix "Lalli" siis jäi meille Lyytin, Katariinan ja Nyrkki-kissan seuraksi. Perheeseen kuuluu nelijalkaisten lisäksi minä Santra (-67), tyttäret Rebekka (-90) ja Inna (-95).

Ensimmäisen borkun hankin (siis tulin kovien kuulustelujen jälkeen valituksi borkun omistajaksi) 1993.
Bulltagos Elliott "Mölli" tuli ensimmäisen koirani Laku -labbiksen (1992) seuraksi. Mölli eli lähes 8-vuotiaaksi. Alkoi taas borkun etsintä. Möllin tytär "Taika" sai parin kuukauden kuluttua pennut, josta saimme Taikahelmen Ayrtonin "Glottiksen" (2001). Katariina (potugalin podengo) tuli meille 2006 elokuussa kahdeksan vuotiaana hoitoon eläinsuojeluyhdistyksestä. Laku oli lopetettu saman vuoden alussa lähes 14 vuoden ikäisenä. Katariinaa kävi omistajaehdokkaat katsomassa, mutta kiinnostus loppui siihen kun Kata puri ehdokkaita ja/tai heidän koiriaan, joten päätin lunastaa Katan meille. Lyytiä olin odotellut Riikalta tähän mennessä lähes kaksi vuotta ja menetänyt jo toivoni saada borkkutyttö Glotten seuraksi. Ja niinkuin tapana on, tämän adoption jälkeen, sain kuulla Riikalta Metten olevan tiineenä.

Joulukuussa 2006 syntyi sitten meidän Lyyti, ainoana tyttönä neljän pentueeseen. Jossain mielenhäiriössä kirjoitin sopimuksen, jossa suostuin pennuttamaan Lyytin Riikalle, jos se olisi pentueen paras koira. Ja Lyyti marssi taloon 2007 alussa.
                                          Lyyti
                                          Lyyti


Osittain tästä sopimuksesta koko gallialaiskylä sai alkunsa, eikä se enää kaduta.
                                                   Lyyti

Glottis sai hiukan lisää virtaan pentujen syntymästä ja niiden kasvun seuraamisesta ja se taisi loppupeleissä käydä vanhan herran sydämelle. Glottis jouduttiin lopettamaan 24.8.2010 saatuaan jo toisen vakavan sairaskohtauksen. Ikää Glottiksella oli reilu 9v.

Lalli on nyt jäänyt ainokaiseksi pennuksi Penan muutettua "pariksi" viikoksi Riikalle Seinäjoelle.
                                                                           Lalli
                                 

Lalli ottaa tästä kaiken irti. Osaa mm. kerjätä jo pöydästä oikein kivasti (enkä ole antanut mitään kenelläkkään pöydästä!). Lallista on kehkeytynyt pikku riiviö. Vaatteet, kengät, matot ym. kama kerätään keskelle lattiaa työpäivän aikana (vai voisiko se olla Lyyti?). No, Lyyti ei ole koskaan jättänyt toteuttamatta itseään, varmaan pojasta polvi "paranee".

                                                    Lyyti
Lyyti

Tänään lähdetään Mäntsälään pentuleikkikouluun tapaamaan Unskia, Lallin lempparia!