Riikka esittelee myös itsensä

Perheeseen kuuluu avomieheni Timo ja asumme tosiaan Etelä-Pohjanmaalla, tarkemmin sanottuna Seinäjoella. Toivon, että kurvaatte meillekin päin mikäli kuljette ohitse tai ihan varta vasten, jos lähdette tännepäin ajelemaan.  Kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita ! Koirahistoriani alkoi vuonna 1995, kun bullmastiffi Emmi tassutteli elämäämme ja ei mennyt kuin puoli vuotta, niin ensimmäinen borkku, Aino, valloitti talon ja sydämen. Pidin kovasti myös bullmastiffista rotuna mutta borkkuun rakastuin. Vuonna 1998 aloin etsiskelemään toista borkkua ja kahden vuoden etsinnän jälkeen saapui Sylvi Belgiasta. Ja voin vain sanoa, että jos borkku olikin jo vienyt sydämeni, niin Sylvi teki sen lopullisesti. Sen kanssa koin kaiken, sekä suuret ilot että myös surut ja Sylvistä alkoi myöskin rakkaus mustamaskisiin. Sylvi ei ikävä kyllä kaikesta kauneudestaan huolimatta ollut jalostuskoira. Vuonna 2000 tapasin Milanon maailmanvoittajanäyttelyssä Justynan, Alwarin eli gallialaisten isoisän kasvattajan. Tutustuin tuolloin Alwarin emään, johon myös ihastuin ja tästä alkoi yhteydenpito Alwarin kasvattajan kanssa. Jälleen kahden vuoden odotuksen jälkeen saimme hakea Alwarin Puolasta kotiin. Näin meillä asusteli 4 koiraa.  Anne ja Mika olivat jo monasti vierailleet meillä ja kun vuonna 2003 syntyi sitten Mette, niin se asettuikin asumaan heidän ilokseen. Vuonna 2005 Ranskan erikoisnäyttelyssä, pentuluokassa, tapasin ensimmäisen kerran Arsenen, jota tutkiskelin mielenkiinnolla ja siitä alkoi kyseisen uroksen seuraaminen, josko siinä olisi mahdollisuus jalostusta ajatellen.  Vuonna 2006 eli 10 vuotta ensimmäisen borkun tulemisen jälkeen syntyi ensimmäinen pentueeni. Astutus oli tuolloin kaksoisastutus eli 2 eri urosta. Pakkasena Australiasta tuotu Obie ja tuoreena Alwari. Ja kuten tiedämme, kaikki 4 (1 narttu ja 3 urosta) olivat loppujen lopuksi Alwarin jälkeläisiä. Tarkoitus oli pitää tuolloin ainokainen narttu, Lyyti itsellä, mutta en voinut sitä Santralle tehdä, koska hän oli odottanut pentua jo 2 vuoden ajan eli teimme siis sopimuksen jalostuksesta mikäli kaikki Lyytillä on ok. Vuodet vierivät, seurasin Arsenen kehitystä ja näimme joka vuosi Ranskassa.  2008 kävimme Arsenen kotona, katsomassa miten kotioloissa menee ja tutkimassa lonkkakuvia. Samalla vierailulla näin myös Arsenen isän. Tuolloin kysyin mahdollisuutta käyttää Arsenea jalostukseen mikäli Lyytiä yleensä voidaan käyttää. Katselin myös monia muitakin vaihtoehto uroksia, mutta aina palasin Arseneen enkä osannut kuvitella Lyytiä kenenkään toisen uroksen kumppaniksi. Kun kaikki sitten varmistui, Lyytin kuvaustulokset, terveys, luonne ja ulkonäkö sopivat jalostuskoiralle, alkoi kaiken suunnittelu. Santran kanssa sovimme keväästä 2010 ja odottelimme juoksua. Kun juoksu alkoi, kerroin välittömästi tilanteesta Ranskaan ja Lyyti meni viikon jälkeen, maanantaina, progeen ja yllärinä vastaus, proge on jo 9,5 eli kiireesti on saatava Arsenen siemenet Suomeen. Tietenkin Ranskassa oli kansallinen pyhäpäivä maanantaina, joten kaikki tapahtui vasta tiistaina ja keskiviikkona lopuksi DHL toimitti siemenpaketin Santran käteen. Ajoimme molemmat Tampereelle ja siellä eläinlääkäri Palolahti teki siemennyksen ja toivoimme parasta. No, lopputuloksen tiedättekin ja se oli todella yllättävä, näin suuri pentue siemennyksellä :) 
Nythän meillä ei asu muita koiria kuin Sikke ja Poppix. Alwari isoisän jouduimme yllättäen lopettamaan viime kesäkuussa, vähän yli 8 vuotiaana. Syksyllä 2009 jouduimme luopumaan Sylvistä, Sylvi on gallialaisten isoisotäti.
Kotisivuilta löytyvät yhteisomistuskoirat eli Emma asustaa Elsan seurana Kirsillä. Irma on Obelixin ja Unskin kaverina Ennalla ja Makella. Ja Martta tosiaankin Meten kanssa Annella ja Mikalla.

Tässäpä tarinaa, riikka