vaikka kaikki olettekin käyneet meillä, en ole vielä esitellyt muuta perhettämme "uusille" ihmisille. Lounatkarin Aladobix "Lalli" siis jäi meille Lyytin, Katariinan ja Nyrkki-kissan seuraksi. Perheeseen kuuluu nelijalkaisten lisäksi minä Santra (-67), tyttäret Rebekka (-90) ja Inna (-95).
Ensimmäisen borkun hankin (siis tulin kovien kuulustelujen jälkeen valituksi borkun omistajaksi) 1993.
Bulltagos Elliott "Mölli" tuli ensimmäisen koirani Laku -labbiksen (1992) seuraksi. Mölli eli lähes 8-vuotiaaksi. Alkoi taas borkun etsintä. Möllin tytär "Taika" sai parin kuukauden kuluttua pennut, josta saimme Taikahelmen Ayrtonin "Glottiksen" (2001). Katariina (potugalin podengo) tuli meille 2006 elokuussa kahdeksan vuotiaana hoitoon eläinsuojeluyhdistyksestä. Laku oli lopetettu saman vuoden alussa lähes 14 vuoden ikäisenä. Katariinaa kävi omistajaehdokkaat katsomassa, mutta kiinnostus loppui siihen kun Kata puri ehdokkaita ja/tai heidän koiriaan, joten päätin lunastaa Katan meille. Lyytiä olin odotellut Riikalta tähän mennessä lähes kaksi vuotta ja menetänyt jo toivoni saada borkkutyttö Glotten seuraksi. Ja niinkuin tapana on, tämän adoption jälkeen, sain kuulla Riikalta Metten olevan tiineenä.
Joulukuussa 2006 syntyi sitten meidän Lyyti, ainoana tyttönä neljän pentueeseen. Jossain mielenhäiriössä kirjoitin sopimuksen, jossa suostuin pennuttamaan Lyytin Riikalle, jos se olisi pentueen paras koira. Ja Lyyti marssi taloon 2007 alussa.
Lyyti
Lyyti
Osittain tästä sopimuksesta koko gallialaiskylä sai alkunsa, eikä se enää kaduta.
Lyyti
Lalli on nyt jäänyt ainokaiseksi pennuksi Penan muutettua "pariksi" viikoksi Riikalle Seinäjoelle.
Lalli
Lalli ottaa tästä kaiken irti. Osaa mm. kerjätä jo pöydästä oikein kivasti (enkä ole antanut mitään kenelläkkään pöydästä!). Lallista on kehkeytynyt pikku riiviö. Vaatteet, kengät, matot ym. kama kerätään keskelle lattiaa työpäivän aikana (vai voisiko se olla Lyyti?). No, Lyyti ei ole koskaan jättänyt toteuttamatta itseään, varmaan pojasta polvi "paranee".
Lyyti
Lyyti
Tänään lähdetään Mäntsälään pentuleikkikouluun tapaamaan Unskia, Lallin lempparia!
Lyytin pentukuvissa vois yhtä hyvin poseerata meidän Hilma. Kyllä on paljon samaa näköä! Ainakin mun silmissäni.
VastaaPoistaToivottavasti Lallilla ja Unskilla oli hauskat treffit!
Unski kiittää Lallia ja Sandraa seurasta! Lauantaina uusiks. :)))
VastaaPoista